maanantai 30. kesäkuuta 2008

Multa

Luin keväällä Mari Mörön kirjaa:Parhaat päiväni pihalla.
Kirjoitin siitä muistiin lauseen: multaan kannattaa rakastua jo eläessään!

Äitini sairastui talvella ja hän toivoi sairaalassa, että samettikukan siemenet pantaisiin multaan. Siskoni kylvi ne. Äiti oli saanut siemenet lahjaksi syksyllä.
Siemenet itivät hyvin ja taimia tuli paljon. Samettikukat alkoivat kukkia siinä vaiheessa, kun järjestimme äidin hautajaisia. Kukkia käytettiin pöytäkoristeina muistotilaisuudessa. Ja sen jälkeen jokainen halukas sai ottaa kukan mukaan.

Minä sain omat taimeni jo aikaisemmin. Koulutin ja hoidin niitä. Ja jaoin myös eteenpäin; pari syntymäpäiväsankaria sai omansa, vein tätien haudoille ja istutin omaan penkkiin.
Katsellessani kukkia muistelen äitiäni.


sunnuntai 29. kesäkuuta 2008

Hääpäivät

Sain muutama päivä sitten mieheltäni apila-kukkakimpun. Niin saan tähän aikaan vuodesta-ennemmin tai myöhemmin eli miten kukkivia apiloita löytyy. Olimme aikoinamme juhannushääpari ja minulla oli apiloita morsiuskimpussa.

Tämän Bryggen pitsi-liinan nypläsin toista kymmentä vuotta sitten nypläyskurssilla. Tätä on käytetty kaksi kertaa: tämä on ollut tarjottimella, kun olen tarjoillut juhlamaljat kultahääpareille. Ensin appivanhemmilleni ja sitten omille vanhemmilleni.

torstai 26. kesäkuuta 2008

Tekstiilejä mökille

Sain talvella siskoltani kaksi valmista verhokappaa. Ilmeisesti ne eivät sopineet hänen kotiinsa.
Aloin suunnitella, että mihin laitan ne. Mikään ikkunani ei oikein ollut sopiva, mutta sitten muistin mökin ikkunat. Siellä ovat olleet samat verhokapat alusta alkaen eli yli kaksikymmentä vuotta, joten on jo aika uusia verhot!
Silloin aikoinaan olin ostamassa olohuoneeseen uusia verhoja. Paikallisessa kaupassa oli yksi sopivanvärinen ja -oloinen kangas, mutta se oli 150 cm leveä.Siis liian leveää meidän kapeisiin ikkunoihin. Myyjä neuvoi kaventamaan kangasta.
Kysyin, että mitä teen sitten sillä kapeilla kangassuikaleilla.
Hän sanoi, että tee mökille kapat.
Aloin nauramaan ja selitin, ettei meillä ole vielä mökkiä, vain tontti.
Eli nyt meidän on suunniteltava mökki verhojen mukaan!

Poika(I) halusi mökille uuden istuimen eli varastossa olleen vanhan sohvan. Heti aluksi sanoimme, ettei sinne mahdu. Poika halusi kokeilla, joten sanoimme, että siitä vaan. Hän toi sohvan ja yhdessä sitten siirtelimme huonekaluja. Lopuksi totesimme, että hyvinhän se sinne mahtui. Sieltä ei tarvinnut poistaa yhtään mitään.
Totesin, että "uusi" sohva tarvitsee uuden päällisen. Löysimme sopivan Eurokankaan laatikosta. Nyt olen ommellut sen: tämä on ainoa verhoilutyö, jonka jotenkuten hallitsen. Eli pujotettava tai kuminauhoilla kiristettävä huppu. Huomenna pääsen kokeilemaan...

Minulla on neljä vanhaa nojatuolia odottamassa verhoilua.
Pitäisiköhän ensi talvena osallistua verhoilukurssille?

Firestarterin jatko


Käsityökorista löytyi punainen sukka(katso edellinen päivitys), jonka tiesin odottavan paria.
Yllätyksekseni siellä oli myös aloitettu sukankärki. En muistanut, että olin jo tehnyt sen ja vetänyt puikot pois! Mihinkähän niitä tarvitsin silloin? Yritin panna silmukat pyöröpuikolle, joka myös oli korissa. Muistin, että olin neulonut sukkaa sillä. Silmukoiden nostaminen ei onnistunut millään, joten purin koko tekeleen. Äkkiähän minä sen uudestaan teen, ajattelin.

Korissa oli myös tulostetut ohjeet ja siinä luki 30. Loin ne ja aloin tehdä sukankärkeä lyhennetyillä kierroksilla. Se onnistui ihan hyvin, mutta sitten kun olin saanut kärjen valmiiksi, piti nostaa silmukoita aloitusreunasta ja siitä ei tullut ollenkaan kaunista. Miten ihmeessä olin toisen tehnyt, kun siinä ei näkynyt mitään rajaa..
Katsoin ohjetta tarkemmin ja siellä luki; crochet -siis virkkaa aloitusketju eri langasta.
Siksi korissa oli valmiina virkkuukoukku ja pieni erivärinen lankakerä! Ajattelin niiden joutuneen muuten vaan sinne korin pohjalle...

En vielä purkanut, mutta puran ja aloitan uudelleen.
Mitä tästä opin? Enpä tiedä mitä, sillä käsityöni "leviävät" hyvin helposti eli vaihtuvat toisiin.
Alunperin aloin neuloa näitä sukkia ystävälle 50-vuotislahjaksi, kun siinä on sopivasti viisi kiemuraa jalkaterässä. Lahja vaihtui sitten yhteislahjaksi ja neulomiseni toiseen sukkaa.

tiistai 24. kesäkuuta 2008

Jalkapallosukat

Sain eilen illalla "jalkapallosukat" valmiiksi, vaikka ei ollut yhtään jalkapallo-ottelua.
Jos huomenna aion katsoa ottelua ( mitä kyllä suuresti epäilen),
niin minun on etsittävä uusi sukkaneule.
Toisessa käsityökorissa on toinen keskeneräinen sukka,
mutta tuo ei taida oikein soveltua katseluneuleeksi...

maanantai 23. kesäkuuta 2008

Ruusuja, ruusuja


Tytär(I) hehkutti ennen juhannusta, että hänellä on juhannusruusuja maljakossa.
Minulla ei silloin vielä ollut, mutta juhannuspäivänä huomasin ensimmäisen avonaisen kukan. Tänään on jo monta.


Kun kävelin eteenpäin puutarhassa löysin lisää ruusuja. "Mökkiruusu" kukkii myös.
Nimi tulee siitä, että olen siirtänyt ruusun autiomökin liepeiltä puutarhaan.
Nyt se leviää ja kukkii kovasti kalliota vasten. Sinne puolelle ei voi levitä, mutta toisella puolen on yritettävä rajata kasvupaikkaa ruohonleikkurilla.
Mökin nurkalla ruusu kasvoi matalana, mutta puutarhassa on pituutta ainakin puoli metri.
Syksyllä tuossa ruusussa on todella kaunis ruska; lehdet ovat aivan punaiset.


Tämä "riihiruusu" on toinen, jonka olen siirtänyt pihamaalle. Se on siirretty vanhan riihen nurkalta.. Nyt se kasvaa ja leviää likakaivon ympärillä ja peittää jo oikein hyvin kannet. Tämä on pitempi kuin tuo mökkiruusu, joten ne eivät kai ole aivan samaa lajia.
Jotain villiruusujahan ne ovat.


Vielä löytyi yksi ruusu kukassa; minähän taidan asua ruusutarhassa!
Tämä on kurttulehtiruusu ulkorakennuksen seinustalla.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2008

kesäkukkia


Keräsin kimpun kukkia mummolle. Onneksi hän pystyy vielä hiukan katselemaan kukkia luonnossakin, mutta kerääminen on jo toisten työtä. Niinpä vien hänelle aina kimpun kukkia.
Luin jostain lehdestä, että muista luonnonkukilla niitä, jotka itse eivät pääse luontoon katsomaan, haistelemaan, ihailemaan..
Kun tarkemmin ajattelen ja muistelen, niin minulla oli aina laukussani päälimmäisenä kukkia ja oksia mukana kun menin kaupunkiin; itselleni tai tädeille.
Toivon, että joku toisi niitä minullekin sitten joskus, kun oma jalka ei nouse.

torstai 19. kesäkuuta 2008

Maisterille

Kummityttöni sai maisterin paperit. Halusin onnitella häntä lahjalla. Muistin,että minulla on varastossa Finlaysonin pyyhe ja myös mummojen virkkaamia pitsejä. Kokeilin, onko sopivanvärisiä ja -pituisia. Ja nämä sopivat yhteen, joten ompelin kiinni.
Kirjoitin korttiin:
"Maailman ja maisterin väliin tarvitaan jotain pehmeää"
eli mukailin pyyhkeessä ollut lappusta.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2008

Juhannus

Tässä on juhannuskortti.

Malli on Suuri käsityökerho-lehdestä 12-1992.
Olen tehnyt useamman synttäri- ja tupaantuliaiskortin tällä mallilla.

Tuossa lehdessä oli Suomi-aiheinen ristipistotaulu. Nyt taulun malli on jo historiaa, koska siinä on sen aikaiset läänit. Muuten se on käyttökelpoinen, kun siitä saa suomalaisia malleja tai aiheita.
Niitä saa etsiä ihan tosissaan, että löytäisi. Kerran minulla oli jokin kirja, jossa oli luonnonkukkien malleja, mutta se oli niin huonoa painosta, ettei suurentamallakaan saanut selvää väreistä ja niiden merkeistä. Myin sen kirjan pois.
Nykyään on itsekin helppo tehdä ja muokata malleja erilaisten tietokone-ohjelmien avulla. Silloin saa suomalaisiakin kuvia, jos haluaa tehdä!

tiistai 17. kesäkuuta 2008

Mustat puserot





Mustien puseroiden tarina:
Sain joitakin vuosia sitten anopiltani mustan virkatun leningin. Hän oli saanut sen vuosikymmeniä aikaisemmin kummitädiltään, joka oli sen itse virkannut.
Se ei sopinut minulle eikä tytöille tai siis me emme pitäneet siitä. Minä purin koko mekon ja lanka tuntui hyvältä. Etsin mallin omaan puserooni. Löysin sen Modasta 2-2006 (alakuva). Oli kiva virkata paloja tuosta langasta. Ainoa haitta oli tuo väri: pidin sylissäni valkoista pyyhettä, jotta näin pylväät ja silmukat!
Kietaisupuseroni on oikein hyvä. Olen pitänyt sitä hautajaisissa. Voisihan sitä pitää muulloinkin vaikkapa esim. punaisen paidan kanssa, mutta kun minä en tykkää mustista vaatteista. Ainoastaan mustat pitkät housut menevät. Elämässä pitää olla väriä!

Tyttö tarvitsi vaatteen mummonsa hautajaisiin.
Tuota mustaa lankaa oli jäänyt. Hän löysi mallin ja minä muunsin ja virkkasin. Nyt en muista lehteä, mutta se on huomattavasti vanhempi lehti (siihen aikaan taisi olla vielä Novitan nimellä?), jossa oli pitkän liivin malli. Tuo oli helppo virkata, mutta taaskin tarvitsin vaalean kankaan syliini.

Vähään aikaan en tee mitään mustasta, vaikka tuota lankaa jäi vielä kaksi kerää.

Myös käsien työtä

Parikymmentä vuotta sitten olin istuttamassa näitä koivuja.
Koivikkoa on harvennettu muutama vuosi sitten,
joten koiranputket pääsevät kasvamaan ja kukkimaan hyvin.
Kun kuljin ohi, ajattelin, että kuva on hyvin keskikesään sopiva:
koivut ja keveät koiranputkien kukat!

Ja koiranputket peittävät armeliaasti koivujen vänkyrät tyvet!
Taimet olivat aikoinaan avojuurisia, joille olisi pitänyt kaivaa isot istutuskuopat, mutta sehän ei tuollaiseen kivikkoon oikein onnistunut.
Myöhemmin olen istuttanut pottitaimia.
On paljon helpompaa, mutta kyllä sielläkin koivikossa on vänkyröitä...

maanantai 16. kesäkuuta 2008

..kerran valkovaatteissa...

Pari viikkoa sitten, äitini hautajaisten jälkeen pesuhuoneessamme oli tällainen näky. Minä aloi hyräillä "..vaan kerran valkovaatteissa.." ja mietin oliko se jostain hautajaisissa lauletusta virrestä. Löysin sanat ovat virrestä 275 säkeistöstä 3.

Kolme valkoista paitaa ja minun puseroni kuivuivat pesun jälkeen.
Puserostani näkyy vain selkäpuoli. Ompelin puseroni itse. Kaulus on kaksoiskaulus ja sisäänotteja on edessä ja takana.

Kerroin äidilleni käsitöistäni ja vein hänelle uusia malleja. Kun en enää voinut hänelle kertoa kätteni töistä, niin päätin kertoa niistä blogissani.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2008

3-vuotiaalle



Sain kutsun 3-vuotissynttäreille.
Mikä on hyvä lahja? Sukat tietenkin. Päivänsankari oli poika, joten lankalaatikossani oleva sininen raitalanka oli oikein sopivaa. Mietinnän aihe oli sitten sukan koko. Arvelin kengän kokoa 24-25.
Siihen löysin sentit, mutta kuitenkin kun olin toista sukkaa päättelemässä neuloin sen pidemmäksi kuin ensimmäisen.Purin ja jatkoin sitten ensimmäistäkin. Sukat sopivat sankarin jalkaan, mutta olisivat saaneet olla hieman pidemmät kuitenkin.

Ompelin lahjapussin "maalais"-kankaasta.
Onnittelukorttiin liimasin myös kuvia tuosta kankaasta.

perjantai 13. kesäkuuta 2008

Ristipisteilyni alkoi tästä

Kymmenkunta vuotta sitten tein onnittelukortin syntymäpäiväsankarille, jonka nimikirjoitus oli ja on edelleen sellainen, että se oli todella helppo pistellä. Ostin korttia varten aidakangasta 30 cm. Kun minulla oli kangasta, niin minun piti saada malleja. Ostin tämän lehden kesälomamatkalla Jyväskylästä.

Olen pistellyt tästä lehdestä varmaankin kymmeniä malleja lähinnä onnittelukorteiksi ystäville ja sukulaisille. Puutarha-vaihtoon tekemäni herne- ja retiisimagneettien mallit ovat myös tästä.
Todella hyvä matkamuisto!

Olen ostanut useita ristipistolehtiä tuon jälkeen, mutta näin hyvää en ole vielä onnistunut saamaan. Nykyäänhän saan malleja netistä niin paljon kuin vain on aikaa etsiä. Aika paljon myös teen itsekin tai muokkaan valmiita malleja.
Minulla on nyt luuppilamppu, että "huonompinäköisenäkin" voin pistellä.
Toivottavasti vielä pitkään!

keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

Jalkatöitä


Jalkapallon EM-kisat ovat menossa, korviini on kantautunut. Päätin, että yksi ottelu minunkin pitää katsoa. Enhän ilman lankaa käynyt television eteen. Keväällä sain Neulomon sukkalankavaihdossa Regian kirjavaa lankaa. Aloitin silloin neulomaan sukkaa varpaista alkaen.
Toinen tuli melkein valmiiksi, nyt oli toisen vuoro.

Jalkapallo-ottelun ensimmäinen puoliaika meni siihen, kun tein ja mietin aloitusta.
En ole vielä neulonut montaakaan sukkaa varpaista lähtien.
Toinen puoliaika meni hyvin, kun edessä oli vain suoraa oikeaa!

Siinä ottelussa ei tehty yhtään maalia, joten jäin vielä odottamaan seuraavaa. Eikö niitä maleja juuri katsota? Sitten syntyi kantapää lyhennetyin kerroksin ilman suurempia miettimisiä.
Ja ottelussa kaksi maalia!
Sen ottelun toista puoliaikaa en enää jaksanut katsoa, vaan jatkan vartta myöhemmin.

Tytär kokeili sukkaa ja hän halusi pitemmän varren. Voin neuloa, kun lankaa on.
Toive oli helppo toteuttaa, kun olin neulonut sukkaa "väärinpäin".

Tänä iltana on itsellekin jalkatöitä tiedossa eli Impin ilta-ajot.


tiistai 10. kesäkuuta 2008

Ellenin kuvat

Tänään sadepäivänä kävimme Retretissä.
Katselimme EllenThesleffin tauluja ja muita kesän taiteilijoita.
Ellenin teoksissa on kaksi käsityöihmisille sopivaa.
"Äiti ompelee" ja "Iltatee".

"Iltateellä" luetaan lehteä ja neulotaan.

Olen yrittänyt muistuttaa lapsille, että ruokapöydässä ei lueta silloin, kun on muitakin.
Kun syö yksin, saa tehdä niinkuin haluaa, mutta huomaako mitä syö.
No, aamupalalla on kai tärkeintä, että syö....

maanantai 9. kesäkuuta 2008

Lyyrat yo-tytölle


Tein tänään tämän kesän ensimmäisen raparperipiirakan.
Tällä kelillä, kun sataa vettä ja on kylmä (viisi astetta),emme menneet juomaan kahvia pihalle, vaan tyydyimme nauttimaan uutta leipomusta keittiössä.

Onneksi edellisenä viikonloppuna oli hyvä ilma, kun juhlimme sukulaistytön yo-juhlia.
Hän sai Lyyra-sukat ja Lyyra-kortin.

"Mainiota tähän asti,
onnea myös jatkuvasti."

sunnuntai 8. kesäkuuta 2008

ristipisto


Osallistun Marelon järjestämään puutarha- aiheiseen ristipistovaihtoon.
Ninnu saa minulta tälläiset magneetit. Tavallisesti pistelen kukkia ja muita ruusuja.
Vaihteeksi oli mukava tehdä vihanneksia!

Silkkipusero


Eilen voin jo oikein uida mökillä. Aurinko oli lämmittänyt tuon matalan rannan veden uimakelpoiseksi. Ja mikä oli uidessa: aurinko paistoi, linnut lauloivat ja vedenpinta oli melkein tyyni.
Uintikaverina oli silkkiuikkuperhe.

Sillkkipuseroni on vielä kesken, joten kevään juhlat juhlin entisissä asuissa.
Modassa 2-2008 oli mukavan näköinen pusero eli malli 35. Lanka on Gedifra silk. Ajattelin, että ostanpa kerrankin ohjeen mukaista lankaa. Tapion kaupasta löysin. Kerän hinta oli 12,5 euroa.
Kyllä tuo voi ostaa, kun puseroon menee vain 250 grammaa. Sitten huomasin kerran koon:25 gr!
Eli lankojen hinnaksi tulisi 125 euroa. Oli helppo perua suunnitelma, kun kaupassakaan ei näyttänyt olevan kuin kaksi kerää kyseistä lankaa.
Jonkin "hieno" lanka oli sitten etsinnässä. Löysin Novitan Cocoksen. Sen hintaa sain alennettua lahjakorteilla, joten satsin hinnaksi tuli 20 euroa.
Puserosta puuttuvat vielä hihat. Nyt minulla ei ole tiedossa kesäjuhlia, joten ei ole kiire neuloa.

perjantai 6. kesäkuuta 2008

Kesä ja matonpesu



En ole kutonut yhtään mattoa, mutta minulla on monia mummojen kutomia.
Joka kesä pääsen mattopyykille. Pesin pesurilla kuormalavojen päällä.
Aikoinaan pestiin järvessä. Vieläkin muistan lapsuuden matonpesuretket!
Paljon helpommalla pääsen nyt.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2008

joutsenet


Uin eilen ensimmäisen kerran järvessä tänä kesänä. Tai pistäytymiseksi sitä paremmin voi sanoa, kun vesi oli niiin viileää.
Samalla joutsenpariskunta laskeutui kaislikon toiselle puolelle.

Tämän joutsentaulun olen tehnyt keskikouluaikoinani. Mummo osti tarvikkeet. Tekemisestä muistan, että en malttanut ottaa lyhyttä lankaa neulaan, vaan pitkän. Ja sehän kului; vieläkin näen harvat kohdat...
Taulu on ollut melkein koko ajan seinällä. Joutsenten valkoinen väri alkaa olla jo harmahtava eli ajan patinaa!

tiistai 3. kesäkuuta 2008

puutarha


Osallistuin Marelon järjestämään ristipistovaihtoon, jonka aiheena oli puutarha.
Sain tänään paperi40:lta tämän kirjeen, josta löytyi monta tavaraa. Varsinainen "tavara" on K
kehystetty puu perhosineen, kastelukannuineen, leppäkerttuineen yms. Sain sen ehjänä!
Mukana oli tokka sinistä lankaa, pistelty kortti ja monta ristipistomallia. Varmasti tulen tekemään noiden mallien mukaan, sillä pidän kukista ja erityisesti orvokeista. Kiitos paperi40!

Aloitus blogiini.


Olen lukenut ja ihaillut erilaisia blogeja. Nyt perustin vihdoinkin oman. Ajatukseni on, että kerron täällä neuleistani ja muista käsitöistäni.
Olen osallistunut erilaisiin vaihtoihin, mutta tähän mennessä en ole voinut antaa parilleni blogiosoitettani.

Viimeinen vaihto, johon osallistuin oli Lennun järjestämä saksikoristevaihto.

Siinä sain Ritvan tekemän biscornun, joka on todella kaunis. Hän oli pannut mukaan kangaspalan: Lugana, silkweaver reflections, kasteen vihreä, tiheys 28 count. Onko noin kaunista kangasta olemassakaan! Ja saatteena oli itse tehty tilkkukortti.